konnotaatio

Suomi

konnotaatio (3)

(kielitiede) oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä; sanan sisältöä täydentävä vivahde, sivumerkitys, joka voi vaihdella yksilöittäin tai puhujaryhmittäin
Sanaan kesä voi liittyä konnotaatio ’lämmin, miellyttävä loma-aika’.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	konnotaatio	konnotaatiot
genetiivi	konnotaation	konnotaatioiden konnotaatioitten
partitiivi	konnotaatiota	konnotaatioita
akkusatiivi	konnotaatio; konnotaation	konnotaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	konnotaatiossa	konnotaatioissa
elatiivi	konnotaatiosta	konnotaatioista
illatiivi	konnotaatioon	konnotaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	konnotaatiolla	konnotaatioilla
ablatiivi	konnotaatiolta	konnotaatioilta
allatiivi	konnotaatiolle	konnotaatioille
muut sijamuodot
essiivi	konnotaationa	konnotaatioina
translatiivi	konnotaatioksi	konnotaatioiksi
abessiivi	konnotaatiotta	konnotaatioitta
instruktiivi	–	konnotaatioin
komitatiivi	–	konnotaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	konnotaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä