denotaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaadenotaatio (3)
- tarkoite, ilmaisun varsinainen merkitys
- sanan kielenulkoiseen maailmaan viittaava merkitys
- esittäminen (merkein), osoittaminen
- (logiikka) merkkifunktio
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | denotaatio | denotaatiot |
genetiivi | denotaation | denotaatioiden denotaatioitten |
partitiivi | denotaatiota | denotaatioita |
akkusatiivi | denotaatio; denotaation |
denotaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | denotaatiossa | denotaatioissa |
elatiivi | denotaatiosta | denotaatioista |
illatiivi | denotaatioon | denotaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | denotaatiolla | denotaatioilla |
ablatiivi | denotaatiolta | denotaatioilta |
allatiivi | denotaatiolle | denotaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | denotaationa | denotaatioina |
translatiivi | denotaatioksi | denotaatioiksi |
abessiivi | denotaatiotta | denotaatioitta |
instruktiivi | – | denotaatioin |
komitatiivi | – | denotaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | denotaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. tarkoite, ilmaisun varsinainen merkitys
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- denotaatio Tieteen termipankissa