tarkoite
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (kielitiede) referentti; olio, ominaisuus tai asiaintila, johon kielellinen ilmaus tai nominilauseke viittaa; se, mihin viitataan sanan merkityksessä tai kulloisessakin lauseyhteydessä
- Lauseen ”Oletteko te jo äänestäneet?” tarkoite on te.
- Lauseen ”Minä olen jo syönyt.” tarkoite on minä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑrkoi̯t̪eˣ/
- tavutus: tar‧koi‧te
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tarkoite | tarkoitteet |
genetiivi | tarkoitteen | tarkoitteiden tarkoitteitten |
partitiivi | tarkoitetta | tarkoitteita |
akkusatiivi | tarkoite; tarkoitteen |
tarkoitteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tarkoitteessa | tarkoitteissa |
elatiivi | tarkoitteesta | tarkoitteista |
illatiivi | tarkoitteeseen | tarkoitteisiin tarkoitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tarkoitteella | tarkoitteilla |
ablatiivi | tarkoitteelta | tarkoitteilta |
allatiivi | tarkoitteelle | tarkoitteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tarkoitteena | tarkoitteina |
translatiivi | tarkoitteeksi | tarkoitteiksi |
abessiivi | tarkoitteetta | tarkoitteitta |
instruktiivi | – | tarkoittein |
komitatiivi | – | tarkoitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tarkoittee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tarkoitet- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C