SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tarkoite (48-C)[1]

  1. (kielitiede) referentti; olio, ominaisuus tai asiaintila, johon kielellinen ilmaus tai nominilauseke viittaa; se, mihin viitataan sanan merkityksessä tai kulloisessakin lauseyhteydessä
    Lauseen ”Oletteko te jo äänestäneet?” tarkoite on te.
    Lauseen ”Minä olen jo syönyt.” tarkoite on minä.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkoite tarkoitteet
genetiivi tarkoitteen tarkoitteiden
tarkoitteitten
partitiivi tarkoitetta tarkoitteita
akkusatiivi tarkoite;
tarkoitteen
tarkoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkoitteessa tarkoitteissa
elatiivi tarkoitteesta tarkoitteista
illatiivi tarkoitteeseen tarkoitteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkoitteella tarkoitteilla
ablatiivi tarkoitteelta tarkoitteilta
allatiivi tarkoitteelle tarkoitteille
muut sijamuodot
essiivi tarkoitteena tarkoitteina
translatiivi tarkoitteeksi tarkoitteiksi
abessiivi tarkoitteetta tarkoitteitta
instruktiivi tarkoittein
komitatiivi tarkoitteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C