tarkoite
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- (kielitiede) referentti; olio, ominaisuus tai asiaintila, johon kielellinen ilmaus tai nominilauseke viittaa; se, mihin viitataan sanan merkityksessä tai kulloisessakin lauseyhteydessä
- Lauseen ”Oletteko te jo äänestäneet?” tarkoite on te.
- Lauseen ”Minä olen jo syönyt.” tarkoite on minä.
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarkoite | tarkoitteet |
| genetiivi | tarkoitteen | tarkoitteiden tarkoitteitten |
| partitiivi | tarkoitetta | tarkoitteita |
| akkusatiivi | tarkoite; tarkoitteen |
tarkoitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarkoitteessa | tarkoitteissa |
| elatiivi | tarkoitteesta | tarkoitteista |
| illatiivi | tarkoitteeseen | tarkoitteisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarkoitteella | tarkoitteilla |
| ablatiivi | tarkoitteelta | tarkoitteilta |
| allatiivi | tarkoitteelle | tarkoitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarkoitteena | tarkoitteina |
| translatiivi | tarkoitteeksi | tarkoitteiksi |
| abessiivi | tarkoitteetta | tarkoitteitta |
| instruktiivi | – | tarkoittein |
| komitatiivi | – | tarkoitteine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C