Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konstanssi (5)[1]

  1. pysyvyys, muuttumattomuus
  2. aivojen automaattinen kyky olettaa koon, muodon, värin ja valoisuuden pysyvän samana, vaikka silmän verkkokalvolle muodostuva kuva muuttuisi paljon alkuperäisestä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonst̪ɑnsːi/
  • tavutus: kons‧tans‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konstanssi konstanssit
genetiivi konstanssin konstanssien
(konstanssein)
partitiivi konstanssia konstansseja
akkusatiivi konstanssi;
konstanssin
konstanssit
sisäpaikallissijat
inessiivi konstanssissa konstansseissa
elatiivi konstanssista konstansseista
illatiivi konstanssiin konstansseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konstanssilla konstansseilla
ablatiivi konstanssilta konstansseilta
allatiivi konstanssille konstansseille
muut sijamuodot
essiivi konstanssina konstansseina
translatiivi konstanssiksi konstansseiksi
abessiivi konstanssitta konstansseitta
instruktiivi konstanssein
komitatiivi konstansseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konstanssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5