kooma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakooma (10)
- syvä tajuttomuus
- Isäni ehti olla noin kuukauden koomassa, ennen kuin hän kuoli.
- vajota koomaan
- herätä koomasta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoː.mɑ/
- tavutus: koo‧ma
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kooma | koomat |
genetiivi | kooman | koomien (koomain) |
partitiivi | koomaa | koomia |
akkusatiivi | kooma; kooman |
koomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koomassa | koomissa |
elatiivi | koomasta | koomista |
illatiivi | koomaan | koomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koomalla | koomilla |
ablatiivi | koomalta | koomilta |
allatiivi | koomalle | koomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koomana | koomina |
translatiivi | koomaksi | koomiksi |
abessiivi | koomatta | koomitta |
instruktiivi | – | koomin |
komitatiivi | – | koomine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kooma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kooma Kielitoimiston sanakirjassa