Wikipedia
Katso artikkeli Kooma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kooma (10)

  1. syvä tajuttomuus
    Isäni ehti olla noin kuukauden koomassa, ennen kuin hän kuoli.
    vajota koomaan
    herätä koomasta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoː.mɑ/
  • tavutus: koo‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kooma koomat
genetiivi kooman koomien
(koomain)
partitiivi koomaa koomia
akkusatiivi kooma;
kooman
koomat
sisäpaikallissijat
inessiivi koomassa koomissa
elatiivi koomasta koomista
illatiivi koomaan koomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koomalla koomilla
ablatiivi koomalta koomilta
allatiivi koomalle koomille
muut sijamuodot
essiivi koomana koomina
translatiivi koomaksi koomiksi
abessiivi koomatta koomitta
instruktiivi koomin
komitatiivi koomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kooma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kooma Kielitoimiston sanakirjassa