koomikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoːmikːo/
- tavutus: koo‧mik‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koomikko | koomikot |
| genetiivi | koomikon | koomikoiden koomikoitten koomikkojen |
| partitiivi | koomikkoa | koomikkoja koomikoita |
| akkusatiivi | koomikko; koomikon |
koomikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koomikossa | koomikoissa |
| elatiivi | koomikosta | koomikoista |
| illatiivi | koomikkoon | koomikkoihin koomikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koomikolla | koomikoilla |
| ablatiivi | koomikolta | koomikoilta |
| allatiivi | koomikolle | koomikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koomikkona | koomikkoina koomikoina |
| translatiivi | koomikoksi | koomikoiksi |
| abessiivi | koomikotta | koomikoitta |
| instruktiivi | – | koomikoin |
| komitatiivi | – | koomikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koomiko- | |
| vahva vartalo | koomikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- koomikko Kielitoimiston sanakirjassa