Katso myös: Koppelo

Substantiivi

muokkaa

koppelo (2)[1]

  1. naaraspuolinen metso, naarasmetso

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkopːelo/
  • tavutus: kop‧pe‧lo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koppelo koppelot
genetiivi koppelon koppelojen
koppeloiden
koppeloitten
partitiivi koppeloa koppeloita
koppeloja
akkusatiivi koppelo;
koppelon
koppelot
sisäpaikallissijat
inessiivi koppelossa koppeloissa
elatiivi koppelosta koppeloista
illatiivi koppeloon koppeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koppelolla koppeloilla
ablatiivi koppelolta koppeloilta
allatiivi koppelolle koppeloille
muut sijamuodot
essiivi koppelona koppeloina
translatiivi koppeloksi koppeloiksi
abessiivi koppelotta koppeloitta
instruktiivi koppeloin
komitatiivi koppeloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koppelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kantauralin koppala; vastineita ovat karjalan koppala, koppalo, pohjoissaamen goahppil ja marin кувылчо[2]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • koppelo Kielitoimiston sanakirjassa
  • koppelo Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Junttila, Santeri & al.: Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja: koppelo. 2018– Viitattu 10.9.2021