Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kornetti (5-C)

  1. (sotavoimat) ratsuväen lippu; sen lipunkantaja; myöhemmin lipunkantaja ja myös sotilasarvo, maavoimien vänrikkiä ratsuväessä vastaava sotilasarvo
    Ratsuväen kornetti vastaa merivoimien aliluutnanttia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkornet̪ːi/
  • tavutus: kor‧net‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kornetti kornetit
genetiivi kornetin kornettien
(kornettein)
partitiivi kornettia kornetteja
akkusatiivi kornetti;
kornetin
kornetit
sisäpaikallissijat
inessiivi kornetissa korneteissa
elatiivi kornetista korneteista
illatiivi kornettiin kornetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kornetilla korneteilla
ablatiivi kornetilta korneteilta
allatiivi kornetille korneteille
muut sijamuodot
essiivi kornettina kornetteina
translatiivi kornetiksi korneteiksi
abessiivi kornetitta korneteitta
instruktiivi kornetein
komitatiivi kornetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korneti-
vahva vartalo kornetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Substantiivi muokkaa

kornetti

  1. ranskalaisesta metsästystorvesta kehittynyt ulkonäöltään trumpettia muistuttava vaskipuhallin
    On ollut yleinen sotilassoitossa ja torviseitsikoissa.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa