korsto
Suomi
Substantiivi
- (arkikieltä) olemuksekseltaan uhkaava, varsinkin isokokoinen, henkilö
- varsinainen naisen korsto
- Joku korsto tuli snägärillä aukoon päätään.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkorst̪o/
- tavutus: kors‧to
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korsto | korstot |
| genetiivi | korston | korstojen |
| partitiivi | korstoa | korstoja |
| akkusatiivi | korsto; korston |
korstot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korstossa | korstoissa |
| elatiivi | korstosta | korstoista |
| illatiivi | korstoon | korstoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korstolla | korstoilla |
| ablatiivi | korstolta | korstoilta |
| allatiivi | korstolle | korstoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korstona | korstoina |
| translatiivi | korstoksi | korstoiksi |
| abessiivi | korstotta | korstoitta |
| instruktiivi | – | korstoin |
| komitatiivi | – | korstoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korsto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: korstomainen
Lähikäsitteet
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- korsto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1