Katso myös: Korte, körte
Wikipedia
Katso artikkeli Kortteet Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

korte (48-C)

  1. ontto- ja nivelikäsvartisia sanikkaiskasveja (Equisetum)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkort̪eˣ/
  • tavutus: kor‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korte kortteet
genetiivi kortteen kortteiden
kortteitten
partitiivi kortetta kortteita
akkusatiivi korte;
kortteen
kortteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kortteessa kortteissa
elatiivi kortteesta kortteista
illatiivi kortteeseen kortteisiin
kortteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kortteella kortteilla
ablatiivi kortteelta kortteilta
allatiivi kortteelle kortteille
muut sijamuodot
essiivi kortteena kortteina
translatiivi kortteeksi kortteiksi
abessiivi kortteetta kortteitta
instruktiivi korttein
komitatiivi kortteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korttee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kortet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • korte Kielitoimiston sanakirjassa
  • korte Tieteen termipankissa

Ruotsi

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

korte

  1. (taivutusmuoto) sanasta kort