kosinta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kosiminen; pyyntö toiselle henkilölle tulla puolisoksi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkosint̪ɑ/
- tavutus: ko‧sin‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kosinta | kosinnat |
genetiivi | kosinnan | kosintojen (kosintain) |
partitiivi | kosintaa | kosintoja |
akkusatiivi | kosinta; kosinnan |
kosinnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kosinnassa | kosinnoissa |
elatiivi | kosinnasta | kosinnoista |
illatiivi | kosintaan | kosintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kosinnalla | kosinnoilla |
ablatiivi | kosinnalta | kosinnoilta |
allatiivi | kosinnalle | kosinnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kosintana | kosintoina |
translatiivi | kosinnaksi | kosinnoiksi |
abessiivi | kosinnatta | kosinnoitta |
instruktiivi | – | kosinnoin |
komitatiivi | – | kosintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kosinna- | |
vahva vartalo | kosinta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kosiminen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAnagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kosinta Kielitoimiston sanakirjassa