Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

oksinta (9-J)

  1. oksiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈoksint̪ɑ/
  • tavutus: ok‧sin‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oksinta oksinnat
genetiivi oksinnan oksintojen
(oksintain)
partitiivi oksintaa oksintoja
akkusatiivi oksinta;
oksinnan
oksinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi oksinnassa oksinnoissa
elatiivi oksinnasta oksinnoista
illatiivi oksintaan oksintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oksinnalla oksinnoilla
ablatiivi oksinnalta oksinnoilta
allatiivi oksinnalle oksinnoille
muut sijamuodot
essiivi oksintana oksintoina
translatiivi oksinnaksi oksinnoiksi
abessiivi oksinnatta oksinnoitta
instruktiivi oksinnoin
komitatiivi oksintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo oksinna-
vahva vartalo oksinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

kosinta, sanktio, tasinko

Aiheesta muualla muokkaa

  • oksinta Kielitoimiston sanakirjassa