kosmogonia

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kosmogonia (12)[1]

  1. (kosmologia) maailmankaikkeuden synnyn selitysoppi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosmogonia kosmogoniat
genetiivi kosmogonian kosmogonioiden
kosmogonioitten
(kosmogoniain)
partitiivi kosmogoniaa kosmogonioita
akkusatiivi kosmogonia;
kosmogonian
kosmogoniat
sisäpaikallissijat
inessiivi kosmogoniassa kosmogonioissa
elatiivi kosmogoniasta kosmogonioista
illatiivi kosmogoniaan kosmogonioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kosmogonialla kosmogonioilla
ablatiivi kosmogonialta kosmogonioilta
allatiivi kosmogonialle kosmogonioille
muut sijamuodot
essiivi kosmogoniana kosmogonioina
translatiivi kosmogoniaksi kosmogonioiksi
abessiivi kosmogoniatta kosmogonioitta
instruktiivi kosmogonioin
komitatiivi kosmogonioine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12