kostaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakostaja (10)
- henkilö, joka kostaa jotakin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkost̪ɑjɑ/
- tavutus: kos‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kostaja | kostajat |
genetiivi | kostajan | kostajien (kostajain) |
partitiivi | kostajaa | kostajia |
akkusatiivi | kostaja; kostajan |
kostajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kostajassa | kostajissa |
elatiivi | kostajasta | kostajista |
illatiivi | kostajaan | kostajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kostajalla | kostajilla |
ablatiivi | kostajalta | kostajilta |
allatiivi | kostajalle | kostajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kostajana | kostajina |
translatiivi | kostajaksi | kostajiksi |
abessiivi | kostajatta | kostajitta |
instruktiivi | – | kostajin |
komitatiivi | – | kostajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kostaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kostaja Kielitoimiston sanakirjassa