Substantiivi

muokkaa

kotletti (5-C)

  1. ohut, leivitetty pihvi vasikanlihasta
  2. leivitetty jauhelihapihvi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkot̪let̪ːi/, ['ko̞t̪l̪e̞t̪ːi]
  • tavutus: kot‧let‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kotletti kotletit
genetiivi kotletin kotlettien
(kotlettein)
partitiivi kotlettia kotletteja
akkusatiivi kotletti;
kotletin
kotletit
sisäpaikallissijat
inessiivi kotletissa kotleteissa
elatiivi kotletista kotleteista
illatiivi kotlettiin kotletteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kotletilla kotleteilla
ablatiivi kotletilta kotleteilta
allatiivi kotletille kotleteille
muut sijamuodot
essiivi kotlettina kotletteina
translatiivi kotletiksi kotleteiksi
abessiivi kotletitta kotleteitta
instruktiivi kotletein
komitatiivi kotletteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kotleti-
vahva vartalo kotletti-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa