Wikipedia
Katso artikkeli Pihvi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Pihvi

Substantiivi muokkaa

pihvi (5)

  1. pannulla tai grillissä paistettu liharuoka, joka valmistetaan kokolihasta, yleensä sisä- tai ulkofileestä, myös vastaavanlaisista kasvisruoista

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpihʋi/
  • tavutus: pih‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pihvi pihvit
genetiivi pihvin pihvien
(pihvein)
partitiivi pihviä pihvejä
akkusatiivi pihvi;
pihvin
pihvit
sisäpaikallissijat
inessiivi pihvissä pihveissä
elatiivi pihvistä pihveistä
illatiivi pihviin pihveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihvillä pihveillä
ablatiivi pihviltä pihveiltä
allatiivi pihville pihveille
muut sijamuodot
essiivi pihvinä pihveinä
translatiivi pihviksi pihveiksi
abessiivi pihvittä pihveittä
instruktiivi pihvein
komitatiivi pihveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pihvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englantilainen laina[1] tai todennäköisemmin laina ruotsinkielisestä biff, itse lyhenne sanasta biffstek, laina englanninkielisestä beefsteak[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

grillipihvi, häränpihvi, jauhelihapihvi, jauhemaksapihvi, kalapihvi, kanapihvi, kasvispihvi, lankkupihvi, lehtipihvi, lindströminpihvi, maksapihvi, merimiespihvi, metsästäjänpihvi, murekepihvi, pannupihvi, perhospihvi, pihviliha, pihvitomaatti, pippuripihvi, punajuuripihvi, raakapihvi, selleripihvi, silakkapihvi, sipulipihvi, stroganovinpihvi, tartaripihvi, tartarpihvi t-luupihvi

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pihvi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.
  2. K. Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja