kraana
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kraana (9)
- (arkikieltä) vesihana
- (arkikieltä) nostokurki
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkrɑːnɑ/
- tavutus: kraa‧na
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kraana | kraanat |
genetiivi | kraanan | kraanojen (kraanain) |
partitiivi | kraanaa | kraanoja |
akkusatiivi | kraana; kraanan |
kraanat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kraanassa | kraanoissa |
elatiivi | kraanasta | kraanoista |
illatiivi | kraanaan | kraanoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kraanalla | kraanoilla |
ablatiivi | kraanalta | kraanoilta |
allatiivi | kraanalle | kraanoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kraanana | kraanoina |
translatiivi | kraanaksi | kraanoiksi |
abessiivi | kraanatta | kraanoitta |
instruktiivi | – | kraanoin |
komitatiivi | – | kraanoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kraana- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- Sanan kumpikin merkitys on lainaa ruotsin kran-sanasta, joka on lainaa alasaksasta, johon perustuu myös nykysaksan kurkea merkitsevä sana Kranich (nostokurki Kran) ja alasaksan Kraan. Merkitys on laajentunut tarkoittamaan vesihanaa ja nostokurkea, koska niiden ulkomuoto muistuttaa kurkea. Linnun saksankielinen nimi Kranich pohjautuu kurjen ääntelyyn.[1] Ensimmäinen suomenkielinen kirjallinen maininta sanasta merkityksessä hana on vuodelta 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kraana Kielitoimiston sanakirjassa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
kraana (gen kraana, part kraanat)
Huomautukset muokkaa
- vesihana on kraan
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 489. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.