kraana
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakraana (9)
- (arkikieltä) vesihana
- (arkikieltä) nostokurki
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkrɑːnɑ/
- tavutus: kraa‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kraana | kraanat |
| genetiivi | kraanan | kraanojen (kraanain) |
| partitiivi | kraanaa | kraanoja |
| akkusatiivi | kraana; kraanan |
kraanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kraanassa | kraanoissa |
| elatiivi | kraanasta | kraanoista |
| illatiivi | kraanaan | kraanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kraanalla | kraanoilla |
| ablatiivi | kraanalta | kraanoilta |
| allatiivi | kraanalle | kraanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kraanana | kraanoina |
| translatiivi | kraanaksi | kraanoiksi |
| abessiivi | kraanatta | kraanoitta |
| instruktiivi | – | kraanoin |
| komitatiivi | – | kraanoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kraana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- Sanan kumpikin merkitys on lainaa ruotsin kran-sanasta, joka on lainaa alasaksasta, johon perustuu myös nykysaksan kurkea merkitsevä sana Kranich (nostokurki Kran) ja alasaksan Kraan. Merkitys on laajentunut tarkoittamaan vesihanaa ja nostokurkea, koska niiden ulkomuoto muistuttaa kurkea. Linnun saksankielinen nimi Kranich pohjautuu kurjen ääntelyyn.[1] Ensimmäinen suomenkielinen kirjallinen maininta sanasta merkityksessä hana on vuodelta 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.[2]
Liittyvät sanat
muokkaaRinnakkaismuodot
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kraana Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaakraana (gen kraana, part kraanat)
Huomautukset
muokkaa- vesihana on kraan
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 489. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.