kristitty
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
kristitty (1-C) (komparatiivi kristitympi, superlatiivi kristityin) (taivutus [luo])
- kristinuskoa tunnustava, kristinuskon mukainen, kristillinen
- kristitty kirkko, kristitty maa
Käännökset muokkaa
1. kristinuskoa tunnustava, kristinuskon mukainen, kristillinen
|
Substantiivi muokkaa
- kristinuskoa tunnustava henkilö
- johonkin kristilliseen kirkkoon tai yhteisöön kuuluva henkilö
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkrist̪it̪ːy/
- tavutus: kris‧tit‧ty
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kristitty | kristityt |
| genetiivi | kristityn | kristittyjen |
| partitiivi | kristittyä | kristittyjä |
| akkusatiivi | kristitty; kristityn |
kristityt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kristityssä | kristityissä |
| elatiivi | kristitystä | kristityistä |
| illatiivi | kristittyyn | kristittyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kristityllä | kristityillä |
| ablatiivi | kristityltä | kristityiltä |
| allatiivi | kristitylle | kristityille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kristittynä | kristittyinä |
| translatiivi | kristityksi | kristityiksi |
| abessiivi | kristityttä | kristityittä |
| instruktiivi | – | kristityin |
| komitatiivi | – | kristittyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kristity- | |
| vahva vartalo | kristitty- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Muinaiskreikkalaisesta sanasta Χριστος, joka tarkoittaa voideltua eli Kristusta. Apostolien tekojen mukaan nimitys kristitty otettiin käyttöön ensimmäisenä Antiokian seurakunnassa.
Käännökset muokkaa
1. kristinuskoa tunnustava henkilö
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
juutalaiskristitty, nimikristitty, pakanakristitty, tapakristitty
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C