Alkuaineet
vanadiinikromimangaani
VCrMn
 


Katso artikkeli Kromi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kromi (5)

  1. metalleihin kuuluva, harmahtava, kova ja kiiltävä alkuaine

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkromi/
  • tavutus: kro‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kromi kromit
genetiivi kromin kromien
(kromein)
partitiivi kromia kromeja
akkusatiivi kromi;
kromin
kromit
sisäpaikallissijat
inessiivi kromissa kromeissa
elatiivi kromista kromeista
illatiivi kromiin kromeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kromilla kromeilla
ablatiivi kromilta kromeilta
allatiivi kromille kromeille
muut sijamuodot
essiivi kromina kromeina
translatiivi kromiksi kromeiksi
abessiivi kromitta kromeitta
instruktiivi kromein
komitatiivi kromeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kromi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kromihappo, kromikelta, kromimalmi, kromipinnoite, kromisuola, kromiteräs, kromiväri, kromiyhdiste

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kromi Kielitoimiston sanakirjassa
  • kromi Tieteen termipankissa