kuiskuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuiskuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kuiskuttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuiskuttaminen | kuiskuttamiset |
genetiivi | kuiskuttamisen | kuiskuttamisten kuiskuttamisien |
partitiivi | kuiskuttamista | kuiskuttamisia |
akkusatiivi | kuiskuttaminen; kuiskuttamisen |
kuiskuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuiskuttamisessa | kuiskuttamisissa |
elatiivi | kuiskuttamisesta | kuiskuttamisista |
illatiivi | kuiskuttamiseen | kuiskuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuiskuttamisella | kuiskuttamisilla |
ablatiivi | kuiskuttamiselta | kuiskuttamisilta |
allatiivi | kuiskuttamiselle | kuiskuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuiskuttamisena (kuiskuttamisna) |
kuiskuttamisina |
translatiivi | kuiskuttamiseksi | kuiskuttamisiksi |
abessiivi | kuiskuttamisetta | kuiskuttamisitta |
instruktiivi | – | kuiskuttamisin |
komitatiivi | – | kuiskuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuiskuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuiskuttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kuiskuttaa + johdin -minen