Substantiivi

muokkaa

kuiskutus (39)

  1. kuiskuttaminen; sen ääni
    En pystynyt keskittymään elokuvaan, kun takaa kuului jatkuvaa kuiskutusta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkui̯skut̪us/
  • tavutus: kuis‧ku‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuiskutus kuiskutukset
genetiivi kuiskutuksen kuiskutusten
kuiskutuksien
partitiivi kuiskutusta kuiskutuksia
akkusatiivi kuiskutus;
kuiskutuksen
kuiskutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuiskutuksessa kuiskutuksissa
elatiivi kuiskutuksesta kuiskutuksista
illatiivi kuiskutukseen kuiskutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuiskutuksella kuiskutuksilla
ablatiivi kuiskutukselta kuiskutuksilta
allatiivi kuiskutukselle kuiskutuksille
muut sijamuodot
essiivi kuiskutuksena kuiskutuksina
translatiivi kuiskutukseksi kuiskutuksiksi
abessiivi kuiskutuksetta kuiskutuksitta
instruktiivi kuiskutuksin
komitatiivi kuiskutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuiskutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuiskutus-

Etymologia

muokkaa

verbi kuiskuttaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa