kuiskutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuiskutus (39)
- kuiskuttaminen; sen ääni
- En pystynyt keskittymään elokuvaan, kun takaa kuului jatkuvaa kuiskutusta.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkui̯skut̪us/
- tavutus: kuis‧ku‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuiskutus | kuiskutukset |
genetiivi | kuiskutuksen | kuiskutusten kuiskutuksien |
partitiivi | kuiskutusta | kuiskutuksia |
akkusatiivi | kuiskutus; kuiskutuksen |
kuiskutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuiskutuksessa | kuiskutuksissa |
elatiivi | kuiskutuksesta | kuiskutuksista |
illatiivi | kuiskutukseen | kuiskutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuiskutuksella | kuiskutuksilla |
ablatiivi | kuiskutukselta | kuiskutuksilta |
allatiivi | kuiskutukselle | kuiskutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuiskutuksena | kuiskutuksina |
translatiivi | kuiskutukseksi | kuiskutuksiksi |
abessiivi | kuiskutuksetta | kuiskutuksitta |
instruktiivi | – | kuiskutuksin |
komitatiivi | – | kuiskutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuiskutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuiskutus- |
Etymologia
muokkaaverbi kuiskuttaa + johdin -us
Käännökset
muokkaa1. kuiskuttaminen; sen ääni
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- kuiskutus Kielitoimiston sanakirjassa