Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kujeilija (12)

  1. henkilö, joka kujeilee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkujei̯ˌlijɑ/
  • tavutus: ku‧jei‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kujeilija kujeilijat
genetiivi kujeilijan kujeilijoiden
kujeilijoitten
(kujeilijain)
partitiivi kujeilijaa kujeilijoita
akkusatiivi kujeilija;
kujeilijan
kujeilijat
sisäpaikallissijat
inessiivi kujeilijassa kujeilijoissa
elatiivi kujeilijasta kujeilijoista
illatiivi kujeilijaan kujeilijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kujeilijalla kujeilijoilla
ablatiivi kujeilijalta kujeilijoilta
allatiivi kujeilijalle kujeilijoille
muut sijamuodot
essiivi kujeilijana kujeilijoina
translatiivi kujeilijaksi kujeilijoiksi
abessiivi kujeilijatta kujeilijoitta
instruktiivi kujeilijoin
komitatiivi kujeilijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kujeilija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa