kukkiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakukkiminen (38)
- teonnimi verbistä kukkia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kukkiminen | kukkimiset |
| genetiivi | kukkimisen | kukkimisten kukkimisien |
| partitiivi | kukkimista | kukkimisia |
| akkusatiivi | kukkiminen; kukkimisen |
kukkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kukkimisessa | kukkimisissa |
| elatiivi | kukkimisesta | kukkimisista |
| illatiivi | kukkimiseen | kukkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kukkimisella | kukkimisilla |
| ablatiivi | kukkimiselta | kukkimisilta |
| allatiivi | kukkimiselle | kukkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kukkimisena (kukkimisna) |
kukkimisina |
| translatiivi | kukkimiseksi | kukkimisiksi |
| abessiivi | kukkimisetta | kukkimisitta |
| instruktiivi | – | kukkimisin |
| komitatiivi | – | kukkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kukkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kukkimis- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kukkiminen Tieteen termipankissa