kuljeskeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuljeskeleminen (38)
- teonnimi verbistä kuljeskella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuljeskeleminen | kuljeskelemiset |
genetiivi | kuljeskelemisen | kuljeskelemisten kuljeskelemisien |
partitiivi | kuljeskelemista | kuljeskelemisia |
akkusatiivi | kuljeskeleminen; kuljeskelemisen |
kuljeskelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuljeskelemisessa | kuljeskelemisissa |
elatiivi | kuljeskelemisesta | kuljeskelemisista |
illatiivi | kuljeskelemiseen | kuljeskelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuljeskelemisella | kuljeskelemisilla |
ablatiivi | kuljeskelemiselta | kuljeskelemisilta |
allatiivi | kuljeskelemiselle | kuljeskelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuljeskelemisena (kuljeskelemisna) |
kuljeskelemisina |
translatiivi | kuljeskelemiseksi | kuljeskelemisiksi |
abessiivi | kuljeskelemisetta | kuljeskelemisitta |
instruktiivi | – | kuljeskelemisin |
komitatiivi | – | kuljeskelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuljeskelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuljeskelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kuljeskella + johdin -minen