Substantiivi

muokkaa

kuljeskelu (2)

  1. kuljeskeleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuljesˌkelu/
  • tavutus: kul‧jes‧ke‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuljeskelu kuljeskelut
genetiivi kuljeskelun kuljeskelujen
kuljeskeluiden
kuljeskeluitten
partitiivi kuljeskelua kuljeskeluita
kuljeskeluja
akkusatiivi kuljeskelu;
kuljeskelun
kuljeskelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljeskelussa kuljeskeluissa
elatiivi kuljeskelusta kuljeskeluista
illatiivi kuljeskeluun kuljeskeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljeskelulla kuljeskeluilla
ablatiivi kuljeskelulta kuljeskeluilta
allatiivi kuljeskelulle kuljeskeluille
muut sijamuodot
essiivi kuljeskeluna kuljeskeluina
translatiivi kuljeskeluksi kuljeskeluiksi
abessiivi kuljeskelutta kuljeskeluitta
instruktiivi kuljeskeluin
komitatiivi kuljeskeluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuljeskelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa