Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuljetin (33-C)

  1. tavaran, ihmisten tms. siirtoon tarkoitettu kone

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuljet̪in/
  • tavutus: kul‧je‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuljetin kuljettimet
genetiivi kuljettimen kuljettimien
kuljetinten
partitiivi kuljetinta kuljettimia
akkusatiivi kuljetin;
kuljettimen
kuljettimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljettimessa kuljettimissa
elatiivi kuljettimesta kuljettimista
illatiivi kuljettimeen kuljettimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljettimella kuljettimilla
ablatiivi kuljettimelta kuljettimilta
allatiivi kuljettimelle kuljettimille
muut sijamuodot
essiivi kuljettimena
(kuljetinna)
kuljettimina
translatiivi kuljettimeksi kuljettimiksi
abessiivi kuljettimetta kuljettimitta
instruktiivi kuljettimin
komitatiivi kuljettimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuljettime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuljetin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

haravakuljetin, hihnakuljetin, kauhakuljetin, ketjukuljetin, kierukkakuljetin, lamellikuljetin, raappakuljetin, ruuvikuljetin, tärykuljetin

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

kuljetin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kuljettaa