kummajainen

Suomi

Substantiivi

kummajainen (38)

kumma, poikkeava, outo henkilö
Hän on varsinainen kummajainen, josta ei saa mitään selvää.

Katariina ei tuntenut sanaa queer ja kutsui sitten paremman sanan puutteessa transnaista kummajaiseksi.
kumma, outo, käsittämätön ilmentymä tai ilmiö
Siellä liikkui jokin kummajainen.

Ääntäminen

IPA: /ˈkumːɑˌjɑi̯nen/
tavutus: kum‧ma‧jai‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kummajainen	kummajaiset
genetiivi	kummajaisen	kummajaisten kummajaisien
partitiivi	kummajaista	kummajaisia
akkusatiivi	kummajainen; kummajaisen	kummajaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kummajaisessa	kummajaisissa
elatiivi	kummajaisesta	kummajaisista
illatiivi	kummajaiseen	kummajaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kummajaisella	kummajaisilla
ablatiivi	kummajaiselta	kummajaisilta
allatiivi	kummajaiselle	kummajaisille
muut sijamuodot
essiivi	kummajaisena (kummajaisna)	kummajaisina
translatiivi	kummajaiseksi	kummajaisiksi
abessiivi	kummajaisetta	kummajaisitta
instruktiivi	–	kummajaisin
komitatiivi	–	kummajaisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kummajaise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kummajais-

Käännökset

1. kumma henkilö

englanti: freak

2. kumma ilmentymä tai ilmiö

englanti: paradox

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

kummajainen Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kummajainen&oldid=4480758”