kummajainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakummajainen (38)
- kumma, poikkeava, outo henkilö
- Hän on varsinainen kummajainen, josta ei saa mitään selvää.
- Katariina ei tuntenut sanaa queer ja kutsui sitten paremman sanan puutteessa transnaista kummajaiseksi.
- kumma, outo, käsittämätön ilmentymä tai ilmiö
- Siellä liikkui jokin kummajainen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkumːɑˌjɑi̯nen/
- tavutus: kum‧ma‧jai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummajainen | kummajaiset |
| genetiivi | kummajaisen | kummajaisten kummajaisien |
| partitiivi | kummajaista | kummajaisia |
| akkusatiivi | kummajainen; kummajaisen |
kummajaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummajaisessa | kummajaisissa |
| elatiivi | kummajaisesta | kummajaisista |
| illatiivi | kummajaiseen | kummajaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummajaisella | kummajaisilla |
| ablatiivi | kummajaiselta | kummajaisilta |
| allatiivi | kummajaiselle | kummajaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummajaisena (kummajaisna) |
kummajaisina |
| translatiivi | kummajaiseksi | kummajaisiksi |
| abessiivi | kummajaisetta | kummajaisitta |
| instruktiivi | – | kummajaisin |
| komitatiivi | – | kummajaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummajaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kummajais- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kummajainen Kielitoimiston sanakirjassa