Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kundi (5)

  1. (slangia) poika, mies
    kiva kundi, kunnon kundi
    ... siellä kunnon kundia ei potkasta.
  2. (murteellinen) asiakas
    Mummoni on ollut tuon lähikaupan kundina liikkeen alusta alkaen vuosikausia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkundi/
  • tavutus: kun‧di

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kundi kundit
genetiivi kundin kundien
(kundein)
partitiivi kundia kundeja
akkusatiivi kundi;
kundin
kundit
sisäpaikallissijat
inessiivi kundissa kundeissa
elatiivi kundista kundeista
illatiivi kundiin kundeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kundilla kundeilla
ablatiivi kundilta kundeilta
allatiivi kundille kundeille
muut sijamuodot
essiivi kundina kundeina
translatiivi kundiksi kundeiksi
abessiivi kunditta kundeitta
instruktiivi kundein
komitatiivi kundeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kundi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta kund ’asiakas’; Helsingin slangista sanan merkitys ’asiakas’ on hävinnyt 1950-luvun jälkeen[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kundikaveri, linnakundi, pikkukundi, vankilakundi

Aiheesta muualla muokkaa

  • kundi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Heikki Hurtta: Onko faija teillä kundina? Kielikello, 2014, nro 4. Artikkelin verkkoversio.

Swahili muokkaa

Substantiivi muokkaa

kundi

  1. ryhmä