SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kundi (5)

  1. (slangia) poika, mies
    kiva kundi, kunnon kundi
    ... siellä kunnon kundia ei potkasta.
  2. (murteellinen) asiakas
    Muummoni on ollut tuon lähikaupan kundina liikkeen alusta alkaen vuosikausia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkundi/
  • tavutus: kun‧di

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kundi kundit
genetiivi kundin kundien
partitiivi kundia kundeja
akkusatiivi kundi;
kundin
kundit
sisäpaikallissijat
inessiivi kundissa kundeissa
elatiivi kundista kundeista
illatiivi kundiin kundeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kundilla kundeilla
ablatiivi kundilta kundeilta
allatiivi kundille kundeille
muut sijamuodot
essiivi kundina kundeina
translatiivi kundiksi kundeiksi
abessiivi kunditta kundeitta
instruktiivi kundein
komitatiivi kundeine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

ruotsin sanasta kund ’asiakas’; Helsingin slangista sanan merkitys ’asiakas’ on hävinnyt 1950-luvun jälkeen[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kundikaveri, linnakundi, pikkukundi, vankilakundi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kundi Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Heikki Hurtta: Onko faija teillä kundina? Kielikello, 2014, nro 4. Artikkelin verkkoversio.

SwahiliMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kundi

  1. ryhmä