kuntoilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuntoilu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkunt̪oi̯lu/
- tavutus: kun‧toi‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuntoilu | kuntoilut |
genetiivi | kuntoilun | kuntoilujen kuntoiluiden kuntoiluitten |
partitiivi | kuntoilua | kuntoiluita kuntoiluja |
akkusatiivi | kuntoilu; kuntoilun |
kuntoilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuntoilussa | kuntoiluissa |
elatiivi | kuntoilusta | kuntoiluista |
illatiivi | kuntoiluun | kuntoiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuntoilulla | kuntoiluilla |
ablatiivi | kuntoilulta | kuntoiluilta |
allatiivi | kuntoilulle | kuntoiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuntoiluna | kuntoiluina |
translatiivi | kuntoiluksi | kuntoiluiksi |
abessiivi | kuntoilutta | kuntoiluitta |
instruktiivi | – | kuntoiluin |
komitatiivi | – | kuntoiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuntoilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kuntoileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- kuntoilu Kielitoimiston sanakirjassa