Wikipedia
Katso artikkeli Kuntoilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kuntoilu (2)

  1. kuntoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkunt̪oi̯lu/
  • tavutus: kun‧toi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuntoilu kuntoilut
genetiivi kuntoilun kuntoilujen
kuntoiluiden
kuntoiluitten
partitiivi kuntoilua kuntoiluita
kuntoiluja
akkusatiivi kuntoilu;
kuntoilun
kuntoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuntoilussa kuntoiluissa
elatiivi kuntoilusta kuntoiluista
illatiivi kuntoiluun kuntoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuntoilulla kuntoiluilla
ablatiivi kuntoilulta kuntoiluilta
allatiivi kuntoilulle kuntoiluille
muut sijamuodot
essiivi kuntoiluna kuntoiluina
translatiivi kuntoiluksi kuntoiluiksi
abessiivi kuntoilutta kuntoiluitta
instruktiivi kuntoiluin
komitatiivi kuntoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuntoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kuntoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa