kuntta
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- nurmikon kaltainen kasvusto, joka kuitenkin koostuu ruohon sijasta metsän aluskasvillisuudesta
- edellisen peitossa oleva alue
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkunt̪ːɑ/
- tavutus: kunt‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuntta | kuntat |
| genetiivi | kuntan | kunttien (kunttain) |
| partitiivi | kunttaa | kunttia |
| akkusatiivi | kuntta; kuntan |
kuntat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuntassa | kuntissa |
| elatiivi | kuntasta | kuntista |
| illatiivi | kunttaan | kunttiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuntalla | kuntilla |
| ablatiivi | kuntalta | kuntilta |
| allatiivi | kuntalle | kuntille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kunttana | kunttina |
| translatiivi | kuntaksi | kuntiksi |
| abessiivi | kuntatta | kuntitta |
| instruktiivi | – | kuntin |
| komitatiivi | – | kunttine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kunta- | |
| vahva vartalo | kuntta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |