Substantiivi

muokkaa

kuohu (1)

  1. vaahto
  2. (kuvaannollisesti) voimakas tunnetila, ryöppy
  3. (kuvaannollisesti) melske, kiihkeä muutoksen tila tai tavoittelu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuohu/
  • tavutus: kuo‧hu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuohu kuohut
genetiivi kuohun kuohujen
partitiivi kuohua kuohuja
akkusatiivi kuohu;
kuohun
kuohut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuohussa kuohuissa
elatiivi kuohusta kuohuista
illatiivi kuohuun kuohuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuohulla kuohuilla
ablatiivi kuohulta kuohuilta
allatiivi kuohulle kuohuille
muut sijamuodot
essiivi kuohuna kuohuina
translatiivi kuohuksi kuohuiksi
abessiivi kuohutta kuohuitta
instruktiivi kuohuin
komitatiivi kuohuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuohu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuohu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuohu Suomen etymologisessa sanakirjassa

kuohu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuohua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuohua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuohua