Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuohu (1)

  1. vaahto
  2. (kuvaannollisesti) voimakas tunnetila, ryöppy
  3. (kuvaannollisesti) melske, kiihkeä muutoksen tila tai tavoittelu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuohu/
  • tavutus: kuo‧hu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuohu kuohut
genetiivi kuohun kuohujen
partitiivi kuohua kuohuja
akkusatiivi kuohu;
kuohun
kuohut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuohussa kuohuissa
elatiivi kuohusta kuohuista
illatiivi kuohuun kuohuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuohulla kuohuilla
ablatiivi kuohulta kuohuilta
allatiivi kuohulle kuohuille
muut sijamuodot
essiivi kuohuna kuohuina
translatiivi kuohuksi kuohuiksi
abessiivi kuohutta kuohuitta
instruktiivi kuohuin
komitatiivi kuohuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuohu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuohu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

kuohu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuohua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuohua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuohua