kuohunta

Suomi

Substantiivi

kuohunta (9-J)

kuohuminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkuo̯hunt̪ɑ/
tavutus: kuo‧hun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuohunta	kuohunnat
genetiivi	kuohunnan	kuohuntojen (kuohuntain)
partitiivi	kuohuntaa	kuohuntoja
akkusatiivi	kuohunta; kuohunnan	kuohunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuohunnassa	kuohunnoissa
elatiivi	kuohunnasta	kuohunnoista
illatiivi	kuohuntaan	kuohuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuohunnalla	kuohunnoilla
ablatiivi	kuohunnalta	kuohunnoilta
allatiivi	kuohunnalle	kuohunnoille
muut sijamuodot
essiivi	kuohuntana	kuohuntoina
translatiivi	kuohunnaksi	kuohunnoiksi
abessiivi	kuohunnatta	kuohunnoitta
instruktiivi	–	kuohunnoin
komitatiivi	–	kuohuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kuohunna-
vahva vartalo	kuohunta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kuohuminen

turkki: çalkantı

Aiheesta muualla

kuohunta Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kuohunta&oldid=4175032”