kuokinta

Suomi

Substantiivi

kuokinta (9-J)

kuokkiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkuo̯kint̪ɑ/
tavutus: kuo‧kin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuokinta	kuokinnat
genetiivi	kuokinnan	kuokintojen (kuokintain)
partitiivi	kuokintaa	kuokintoja
akkusatiivi	kuokinta; kuokinnan	kuokinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuokinnassa	kuokinnoissa
elatiivi	kuokinnasta	kuokinnoista
illatiivi	kuokintaan	kuokintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuokinnalla	kuokinnoilla
ablatiivi	kuokinnalta	kuokinnoilta
allatiivi	kuokinnalle	kuokinnoille
muut sijamuodot
essiivi	kuokintana	kuokintoina
translatiivi	kuokinnaksi	kuokinnoiksi
abessiivi	kuokinnatta	kuokinnoitta
instruktiivi	–	kuokinnoin
komitatiivi	–	kuokintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kuokinna-
vahva vartalo	kuokinta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kuokkiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kuokinta Kielitoimiston sanakirjassa