kuokka
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- maan kaivamiseen ja möyhentämiseen käytettävä työkalu, jossa terä on suorassa kulmassa varteen nähden
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuo̯kːɑ/
- tavutus: kuok‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuokka | kuokat |
| genetiivi | kuokan | kuokkien (kuokkain) |
| partitiivi | kuokkaa | kuokkia |
| akkusatiivi | kuokka; kuokan |
kuokat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuokassa | kuokissa |
| elatiivi | kuokasta | kuokista |
| illatiivi | kuokkaan | kuokkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuokalla | kuokilla |
| ablatiivi | kuokalta | kuokilta |
| allatiivi | kuokalle | kuokille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuokkana | kuokkina |
| translatiivi | kuokaksi | kuokiksi |
| abessiivi | kuokatta | kuokitta |
| instruktiivi | – | kuokin |
| komitatiivi | – | kuokkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuoka- | |
| vahva vartalo | kuokka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaTälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.
Käännökset
muokkaa1. maan kaivamiseen ja möyhentämiseen käytettävä työkalu, jossa terä on suorassa kulmassa varteen nähden
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: kuokkia
Yhdyssanat
muokkaakuokanisku, kuokanterä, kuokanvarsi, kuokkamies, kuokkavieras, kuokkaviljely, perunakuokka, suokuokka, turvekuokka
Aiheesta muualla
muokkaa- kuokka Kielitoimiston sanakirjassa