SuomiMuokkaa

 
Kupoli

SubstantiiviMuokkaa

kupoli (6)

Katso artikkeli Kupoli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (arkkitehtuuri) pyöreiden, monikulmaisten tai neliömäisten tilojen kupumainen katto
  2. (slangia) pää
    Kylläpä otti kupoliin.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈku.po.li/
  • tavutus: ku‧po‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupoli kupolit
genetiivi kupolin kupolien
kupoleiden
kupoleitten
partitiivi kupolia kupoleita
kupoleja
akkusatiivi kupoli;
kupolin
kupolit
sisäpaikallissijat
inessiivi kupolissa kupoleissa
elatiivi kupolista kupoleista
illatiivi kupoliin kupoleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kupolilla kupoleilla
ablatiivi kupolilta kupoleilta
allatiivi kupolille kupoleille
muut sijamuodot
essiivi kupolina kupoleina
translatiivi kupoliksi kupoleiksi
abessiivi kupolitta kupoleitta
instruktiivi kupolein
komitatiivi kupoleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kupoli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

< ruotsi << italia[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kupolikatto, kupoliteltta, sipulikupoli

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kupoli Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kupoli. Kotimaisten kielten keskus

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.