Adjektiivi

muokkaa

kupruileva (10) (komparatiivi kupruilevampi, superlatiivi kupruilevin) (taivutus [luo])

  1. sellainen jossa on kupruja
    kupruileva lastulevy

kupruileva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kupruilla

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupruileva kupruilevat
genetiivi kupruilevan kupruilevien
(kupruilevain)
partitiivi kupruilevaa kupruilevia
akkusatiivi kupruileva;
kupruilevan
kupruilevat
sisäpaikallissijat
inessiivi kupruilevassa kupruilevissa
elatiivi kupruilevasta kupruilevista
illatiivi kupruilevaan kupruileviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kupruilevalla kupruilevilla
ablatiivi kupruilevalta kupruilevilta
allatiivi kupruilevalle kupruileville
muut sijamuodot
essiivi kupruilevana kupruilevina
translatiivi kupruilevaksi kupruileviksi
abessiivi kupruilevatta kupruilevitta
instruktiivi kupruilevin
komitatiivi kupruilevine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}