Substantiivi

muokkaa

kupru (1)[1]

  1. kohouma; epäsäännöllisyys jossakin pinnassa
    olla kuprulla
  2. (arkikieltä) rikos, väärä teko
    tehdä kupru

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkupru/
  • tavutus: kup‧ru

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupru kuprut
genetiivi kuprun kuprujen
partitiivi kuprua kupruja
akkusatiivi kupru;
kuprun
kuprut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuprussa kupruissa
elatiivi kuprusta kupruista
illatiivi kupruun kupruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuprulla kupruilla
ablatiivi kuprulta kupruilta
allatiivi kuprulle kupruille
muut sijamuodot
essiivi kupruna kupruina
translatiivi kupruksi kupruiksi
abessiivi kuprutta kupruitta
instruktiivi kupruin
komitatiivi kupruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kupru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kupru Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1