kupru
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kohouma; epäsäännöllisyys jossakin pinnassa
- olla kuprulla
- (arkikieltä) rikos, väärä teko
- tehdä kupru
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkupru/
- tavutus: kup‧ru
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kupru | kuprut |
genetiivi | kuprun | kuprujen |
partitiivi | kuprua | kupruja |
akkusatiivi | kupru; kuprun |
kuprut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuprussa | kupruissa |
elatiivi | kuprusta | kupruista |
illatiivi | kupruun | kupruihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuprulla | kupruilla |
ablatiivi | kuprulta | kupruilta |
allatiivi | kuprulle | kupruille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kupruna | kupruina |
translatiivi | kupruksi | kupruiksi |
abessiivi | kuprutta | kupruitta |
instruktiivi | – | kupruin |
komitatiivi | – | kupruine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kupru- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kupruileva
- verbit: kupruilla, kupristaa
Aiheesta muualla
muokkaa- kupru Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1