kurittaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurittaminen (38)
- teonnimi verbistä kurittaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurittaminen | kurittamiset |
| genetiivi | kurittamisen | kurittamisten kurittamisien |
| partitiivi | kurittamista | kurittamisia |
| akkusatiivi | kurittaminen; kurittamisen |
kurittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurittamisessa | kurittamisissa |
| elatiivi | kurittamisesta | kurittamisista |
| illatiivi | kurittamiseen | kurittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurittamisella | kurittamisilla |
| ablatiivi | kurittamiselta | kurittamisilta |
| allatiivi | kurittamiselle | kurittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurittamisena (kurittamisna) |
kurittamisina |
| translatiivi | kurittamiseksi | kurittamisiksi |
| abessiivi | kurittamisetta | kurittamisitta |
| instruktiivi | – | kurittamisin |
| komitatiivi | – | kurittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kurittamis- | |