kuritus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuritus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkurit̪us/
- tavutus: ku‧ri‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuritus | kuritukset |
| genetiivi | kurituksen | kuritusten kurituksien |
| partitiivi | kuritusta | kurituksia |
| akkusatiivi | kuritus; kurituksen |
kuritukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurituksessa | kurituksissa |
| elatiivi | kurituksesta | kurituksista |
| illatiivi | kuritukseen | kurituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurituksella | kurituksilla |
| ablatiivi | kuritukselta | kurituksilta |
| allatiivi | kuritukselle | kurituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurituksena | kurituksina |
| translatiivi | kuritukseksi | kurituksiksi |
| abessiivi | kurituksetta | kurituksitta |
| instruktiivi | – | kurituksin |
| komitatiivi | – | kurituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuritukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuritus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kurittaminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuritus Kielitoimiston sanakirjassa