kuritus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuritus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkurit̪us/
- tavutus: ku‧ri‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuritus | kuritukset |
genetiivi | kurituksen | kuritusten kurituksien |
partitiivi | kuritusta | kurituksia |
akkusatiivi | kuritus; kurituksen |
kuritukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kurituksessa | kurituksissa |
elatiivi | kurituksesta | kurituksista |
illatiivi | kuritukseen | kurituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kurituksella | kurituksilla |
ablatiivi | kuritukselta | kurituksilta |
allatiivi | kuritukselle | kurituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kurituksena | kurituksina |
translatiivi | kuritukseksi | kurituksiksi |
abessiivi | kurituksetta | kurituksitta |
instruktiivi | – | kurituksin |
komitatiivi | – | kurituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuritukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuritus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä kurittaa (kurit- + -us)
Käännökset muokkaa
1. kurittaminen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuritus Kielitoimiston sanakirjassa