kurkkiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurkkiminen (38)
- teonnimi verbistä kurkkia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurkkiminen | kurkkimiset |
| genetiivi | kurkkimisen | kurkkimisten kurkkimisien |
| partitiivi | kurkkimista | kurkkimisia |
| akkusatiivi | kurkkiminen; kurkkimisen |
kurkkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurkkimisessa | kurkkimisissa |
| elatiivi | kurkkimisesta | kurkkimisista |
| illatiivi | kurkkimiseen | kurkkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurkkimisella | kurkkimisilla |
| ablatiivi | kurkkimiselta | kurkkimisilta |
| allatiivi | kurkkimiselle | kurkkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurkkimisena (kurkkimisna) |
kurkkimisina |
| translatiivi | kurkkimiseksi | kurkkimisiksi |
| abessiivi | kurkkimisetta | kurkkimisitta |
| instruktiivi | – | kurkkimisin |
| komitatiivi | – | kurkkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurkkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kurkkimis- | |