Katso myös: Kurppa

Substantiivi

muokkaa

kurppa (10-B)[1]

  1. mikä hyvänsä kurppien sukuun (Gallinago) kuuluva lintu
  2. mikä hyvänsä kurppien heimoon (Scolopacidae) kuuluva lintu
  3. (halventava) tyypillisesti vanha nainen
    En todellakaan ole mikään kurppa!
    Olemme vanhoja kurppia! (Seiska)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkurpːɑ/
  • tavutus: kurp‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurppa kurpat
genetiivi kurpan kurppien
(kurppain)
partitiivi kurppaa kurppia
akkusatiivi kurppa;
kurpan
kurpat
sisäpaikallissijat
inessiivi kurpassa kurpissa
elatiivi kurpasta kurpista
illatiivi kurppaan kurppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurpalla kurpilla
ablatiivi kurpalta kurpilta
allatiivi kurpalle kurpille
muut sijamuodot
essiivi kurppana kurppina
translatiivi kurpaksi kurpiksi
abessiivi kurpatta kurpitta
instruktiivi kurpin
komitatiivi kurppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kurpa-
vahva vartalo kurppa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana.[2] Kirjakielessä nimi esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.[3]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

afrikankurppa, andienkurppa, celebesinkurppa, eteläamerikankurppa, filippiinienkurppa, heinäkurppa, himalajankurppa, inkakurppa, isokurppa, japaninkurppa, jänkäkurppa, keltajalkakurppa, lehtokurppa, madagaskarinkurppa, molukkienkurppa, riukiunkurppa, rusokurppa, siperiankurppa, suippopyrstökurppa, sundankurppa, tulimaankurppa, töpökurppa, uudenguineankurppa, vuorikurppa, ylänkökurppa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kurppa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kurppa Suomen murteiden sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-B
  2. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
  3. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 311. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.