kuseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuseminen (38)
- teonnimi verbistä kusta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuseminen | kusemiset |
| genetiivi | kusemisen | kusemisten kusemisien |
| partitiivi | kusemista | kusemisia |
| akkusatiivi | kuseminen; kusemisen |
kusemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kusemisessa | kusemisissa |
| elatiivi | kusemisesta | kusemisista |
| illatiivi | kusemiseen | kusemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kusemisella | kusemisilla |
| ablatiivi | kusemiselta | kusemisilta |
| allatiivi | kusemiselle | kusemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kusemisena (kusemisna) |
kusemisina |
| translatiivi | kusemiseksi | kusemisiksi |
| abessiivi | kusemisetta | kusemisitta |
| instruktiivi | – | kusemisin |
| komitatiivi | – | kusemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kusemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kusemis- | |