kusiainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakusiainen (38)
- (puhekieltä) pieni punainen tai keltainen muurahainen, erit. siloviholainen (Myrmica rubra), joskus keltiäinen, keltamuurahainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkusiˌɑi̯nen/
- tavutus: ku‧si‧ai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kusiainen | kusiaiset |
genetiivi | kusiaisen | kusiaisten kusiaisien |
partitiivi | kusiaista | kusiaisia |
akkusatiivi | kusiainen; kusiaisen |
kusiaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kusiaisessa | kusiaisissa |
elatiivi | kusiaisesta | kusiaisista |
illatiivi | kusiaiseen | kusiaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kusiaisella | kusiaisilla |
ablatiivi | kusiaiselta | kusiaisilta |
allatiivi | kusiaiselle | kusiaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kusiaisena (kusiaisna) |
kusiaisina |
translatiivi | kusiaiseksi | kusiaisiksi |
abessiivi | kusiaisetta | kusiaisitta |
instruktiivi | – | kusiaisin |
komitatiivi | – | kusiaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kusiaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kusiais- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kusiainen Kielitoimiston sanakirjassa