kutyymi

Suomi

Substantiivi

kutyymi (6)

1. tapa, käytänne

   Halonen perusteli viime vuonna Ilta-Sanomille kunniamerkkien myöntämistä kyseenalaisille tahoille sillä, että käytäntö on osa ”kutyymiä”. (talouselama.fi)

2. kauppatapa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkut̪yːmi/
• tavutus: ku‧tyy‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kutyymi	kutyymit
genetiivi	kutyymin	kutyymien kutyymeiden kutyymeitten (kutyymein)
partitiivi	kutyymia, kutyymiä	kutyymeita, kutyymeitä kutyymeja, kutyymejä
akkusatiivi	kutyymi; kutyymin	kutyymit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kutyymissa, kutyymissä	kutyymeissa, kutyymeissä
elatiivi	kutyymista, kutyymistä	kutyymeista, kutyymeistä
illatiivi	kutyymiin	kutyymeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kutyymilla, kutyymillä	kutyymeilla, kutyymeillä
ablatiivi	kutyymilta, kutyymiltä	kutyymeilta, kutyymeiltä
allatiivi	kutyymille	kutyymeille
muut sijamuodot
essiivi	kutyymina, kutyyminä	kutyymeina, kutyymeinä
translatiivi	kutyymiksi	kutyymeiksi
abessiivi	kutyymitta, kutyymittä	kutyymeitta, kutyymeittä
instruktiivi	–	kutyymein
komitatiivi	–	kutyymeine- + omistusliite

Etymologia

ranskan kielestä, coutume

Käännökset

1. tapa, käytänne

ranska: coutume f.

ruotsi: kutym