kuula
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pienehkö kova pallo
- Fortunapeliin tarvitaan kuulia.
- Kuula on kuulalaakerin tärkeä osa.
- (urheilu) kuulantyönnössä käytettävä urheiluväline
- vanhojen tykkien pyöreä metalliammus; myös luoti
- saada kuula kalloonsa
- (matematiikka) pallopinnan sisään jäävä avaruuden osa
- Olkoon origossa a-säteinen avoin kuula.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːlɑ/
- tavutus: kuu‧la
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuula | kuulat |
| genetiivi | kuulan | kuulien (kuulain) |
| partitiivi | kuulaa | kuulia |
| akkusatiivi | kuula; kuulan |
kuulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulassa | kuulissa |
| elatiivi | kuulasta | kuulista |
| illatiivi | kuulaan | kuuliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulalla | kuulilla |
| ablatiivi | kuulalta | kuulilta |
| allatiivi | kuulalle | kuulille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulana | kuulina |
| translatiivi | kuulaksi | kuuliksi |
| abessiivi | kuulatta | kuulitta |
| instruktiivi | – | kuulin |
| komitatiivi | – | kuuline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaruotsin kula
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuula Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
muokkaaVerbi
muokkaakuula
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuulama
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuulama
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuulama
Aiheesta muualla
muokkaa- kuula Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10