Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kuula


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuula (10)[1]

  1. pienehkö kova pallo
    Fortunapeliin tarvitaan kuulia.
    Kuula on kuulalaakerin tärkeä osa.
  2. (urheilu) kuulantyönnössä käytettävä urheiluväline
  3. vanhojen tykkien pyöreä metalliammus; myös luoti
    saada kuula kalloonsa
  4. (matematiikka) pallopinnan sisään jäävä avaruuden osa
    Olkoon origossa a-säteinen avoin kuula.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkuːlɑ/
  • tavutus: kuu‧la

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuula kuulat
genetiivi kuulan kuulien
(kuulain)
partitiivi kuulaa kuulia
akkusatiivi kuula;
kuulan
kuulat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulassa kuulissa
elatiivi kuulasta kuulista
illatiivi kuulaan kuuliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulalla kuulilla
ablatiivi kuulalta kuulilta
allatiivi kuulalle kuulille
muut sijamuodot
essiivi kuulana kuulina
translatiivi kuulaksi kuuliksi
abessiivi kuulatta kuulitta
instruktiivi kuulin
komitatiivi kuuline-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

ruotsin kula

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hahvakuula, kuulakärkikynä, kuulakilpailu, kuulakynä, kuulalaakeri, kuulalaakeroida, kuulamörssäri, kuulantyöntäjä, kuulantyöntö, kuulantyöntökilpailu, marmorikuula, nahkakuula, nuohouskuula, tykinkuula

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kuula Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

VerbiMuokkaa

kuula

  1. kuunnella

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kuula Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10