Wikipedia
Katso artikkeli Kuulalaakeri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kuulalaakeri

Substantiivi

muokkaa

kuulalaakeri (6)[1]

  1. vierintälaakeri, jossa on kahden kehän välissä teräskuulat

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuːlɑˌlɑːkeri/
  • tavutus: kuu‧la‧laa‧ke‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuulalaakeri kuulalaakerit
genetiivi kuulalaakerin kuulalaakerien
kuulalaakereiden
kuulalaakereitten
partitiivi kuulalaakeria kuulalaakereita
kuulalaakereja
akkusatiivi kuulalaakeri;
kuulalaakerin
kuulalaakerit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulalaakerissa kuulalaakereissa
elatiivi kuulalaakerista kuulalaakereista
illatiivi kuulalaakeriin kuulalaakereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulalaakerilla kuulalaakereilla
ablatiivi kuulalaakerilta kuulalaakereilta
allatiivi kuulalaakerille kuulalaakereille
muut sijamuodot
essiivi kuulalaakerina kuulalaakereina
translatiivi kuulalaakeriksi kuulalaakereiksi
abessiivi kuulalaakeritta kuulalaakereitta
instruktiivi kuulalaakerein
komitatiivi kuulalaakereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuulalaakeri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6