kuulustelija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, joka pitää kuulustelun
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuulustelija | kuulustelijat |
| genetiivi | kuulustelijan | kuulustelijoiden kuulustelijoitten (kuulustelijain) |
| partitiivi | kuulustelijaa | kuulustelijoita |
| akkusatiivi | kuulustelija; kuulustelijan |
kuulustelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulustelijassa | kuulustelijoissa |
| elatiivi | kuulustelijasta | kuulustelijoista |
| illatiivi | kuulustelijaan | kuulustelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulustelijalla | kuulustelijoilla |
| ablatiivi | kuulustelijalta | kuulustelijoilta |
| allatiivi | kuulustelijalle | kuulustelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulustelijana | kuulustelijoina |
| translatiivi | kuulustelijaksi | kuulustelijoiksi |
| abessiivi | kuulustelijatta | kuulustelijoitta |
| instruktiivi | – | kuulustelijoin |
| komitatiivi | – | kuulustelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulustelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. se, joka pitää kuulustelun
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kuulustelija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12