kuuluttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuuluttaminen (38)
- teonnimi verbistä kuuluttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuuluttaminen | kuuluttamiset |
genetiivi | kuuluttamisen | kuuluttamisten kuuluttamisien |
partitiivi | kuuluttamista | kuuluttamisia |
akkusatiivi | kuuluttaminen; kuuluttamisen |
kuuluttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuluttamisessa | kuuluttamisissa |
elatiivi | kuuluttamisesta | kuuluttamisista |
illatiivi | kuuluttamiseen | kuuluttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuluttamisella | kuuluttamisilla |
ablatiivi | kuuluttamiselta | kuuluttamisilta |
allatiivi | kuuluttamiselle | kuuluttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuuluttamisena (kuuluttamisna) |
kuuluttamisina |
translatiivi | kuuluttamiseksi | kuuluttamisiksi |
abessiivi | kuuluttamisetta | kuuluttamisitta |
instruktiivi | – | kuuluttamisin |
komitatiivi | – | kuuluttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuuluttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuuluttamis- |