kuulutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuulutus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːlut̪us/
- tavutus: kuu‧lu‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuulutus | kuulutukset |
| genetiivi | kuulutuksen | kuulutusten kuulutuksien |
| partitiivi | kuulutusta | kuulutuksia |
| akkusatiivi | kuulutus; kuulutuksen |
kuulutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulutuksessa | kuulutuksissa |
| elatiivi | kuulutuksesta | kuulutuksista |
| illatiivi | kuulutukseen | kuulutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulutuksella | kuulutuksilla |
| ablatiivi | kuulutukselta | kuulutuksilta |
| allatiivi | kuulutukselle | kuulutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulutuksena | kuulutuksina |
| translatiivi | kuulutukseksi | kuulutuksiksi |
| abessiivi | kuulutuksetta | kuulutuksitta |
| instruktiivi | – | kuulutuksin |
| komitatiivi | – | kuulutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuulutus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kuuluttaminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaavioliittokuulutus, etsintäkuulutus, kutsuntakuulutus