kuunnelma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- näytelmästä kehittynyt pelkästä äänestä koostuva taidemuoto, jossa näyttelijöiden esittämällä vuoropuhelulla kerrotaan jokin tarina radiossa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːnːelmɑ/
- tavutus: kuun‧nel‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuunnelma | kuunnelmat |
| genetiivi | kuunnelman | kuunnelmien (kuunnelmain) |
| partitiivi | kuunnelmaa | kuunnelmia |
| akkusatiivi | kuunnelma; kuunnelman |
kuunnelmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuunnelmassa | kuunnelmissa |
| elatiivi | kuunnelmasta | kuunnelmista |
| illatiivi | kuunnelmaan | kuunnelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuunnelmalla | kuunnelmilla |
| ablatiivi | kuunnelmalta | kuunnelmilta |
| allatiivi | kuunnelmalle | kuunnelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuunnelmana | kuunnelmina |
| translatiivi | kuunnelmaksi | kuunnelmiksi |
| abessiivi | kuunnelmatta | kuunnelmitta |
| instruktiivi | – | kuunnelmin |
| komitatiivi | – | kuunnelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuunnelma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. näytelmästä kehittynyt pelkästä äänestä koostuva taidemuoto, jossa näyttelijöiden esittämällä vuoropuhelulla kerrotaan jokin tarina radiossa
|
Lainaukset
muokkaa1928. ”—der”. Kuunnelma ja äänikkö[2]
Niinkauan kuin emme näe radiomme avulla ohjelman suorittajia, niin emmekö voisi käyttää kuulokappalten ja radionäytelmien sijasta sanaa: kuunnelma. Kun on näkemisestä kysymys, sopii näytelmät ja kuvaelmat sekä »näkemiin», mutta kun on kysymyksessä pelkkä kuuleminen, niin kuvaelmat ja näytelmät muuttuvat »kuunnelmiksi» ja »näkemiin» muuttuu (on muuttunut) »kuulemiin».
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaapienoiskuunnelma, radiokuunnelma
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ ”—der”. Kuunnelma ja äänikkö Helsingin Sanomat, 30.1.1928, nro 29, s. 6